Omahoito-ohjelma

Tunnetaidot koostuvat tunteiden tunnistamisesta, hyväksymisestä, säätelystä, ilmaisemisesta ja purkamisesta. Käytöksen muuttamiseen tarvitaan tunnetaitojen ja uusien tunteiden ilmaisutapojen oppimista. Näitä taitoja voi vahvistaa harjoittelemalla.

Mitä tunnesäätely on?

Tunnesäätely tarkoittaa kykyä havainnoida, ilmaista ja säädellä omia tunnetiloja.

Tunnesäätely on taito, joka opitaan. Sitä voi myös harjoitella. Kaikilla on sekä toimivaa että toimimatonta tunnesäätelyä. Mitä enemmän elämässä on kuormitusta ja stressiä, sitä vaikeampaa tunteiden sääteleminen on.

Tunnesäätelyn oppiminen

Koska nuoren tunnesäätelyn kehittyminen on kesken, voivat nuoren tunnetilat ailahdella hetkessä naurusta kiukkuun.

Nuoren voi olla vaikea keskittyä, säädellä tunteitaan ja reaktioitaan sekä hallita käytöstään. Hän tarvitsee itsesäätelyn tueksi aikuisen apua, kunnes oppii itse toimimaan ja käyttäytymään kulloinkin sopivalla tavalla. Turvallisessa ympäristössä tunnesäätely kehittyy, taidot sisäistyvät ja nuori oppii säätelemään tunteitaan ilman ulkoista tukea.

Nuori oppii tunnesäätelyä esimerkiksi vanhemmiltaan.

Tunnesäätelyn oppimista tukee se, että

• perheessä sallitaan erilaisten tunteiden kokeminen.
• nuorta opetetaan sanoittamaan tunteitaan.
• nuoren kanssa opetellaan rauhoittumaan silloin, kun tunteet kuohuvat.

Rauhoittumisen taidot

Haastavasti käyttäytyvä nuori saattaa hyötyä rauhoittumisen taidosta. Rauhoittumisen taidot voivat liittyä ajatusten tai kehon rauhoittamiseen.

• Esimerkiksi luottavaiset ja monia näkökulmia huomioivat ajatukset auttavat valitsemaan rakentavampia käytöstapoja kuin vihamieliset ja yksioikoiset ajatukset.
• Kehollisista keinoista esimerkiksi hengityksen syventäminen tai takaperin laskeminen voi antaa nuorelle harkinta-aikaa ennen toimintaan ryhtymistä.

Rauhoittumisen taitojen harjoituksia löydät tämän ohjelman osiosta 2.

Näytä mallia

Mallista oppiminen on luonteva ja tärkeä osa nuoren kehitystä.

Voit opettaa nuorelle myönteistä käytöstä ja vahvistaa sitä mallintamalla. Kun näytät mallia toivotusta käytöksestä ja annat kiitosta nuorelle hänen toimiessaan myönteisesti, toimii nuori todennäköisesti samoin uudelleen.

Kun itse hermostut ja käytät aggressiivisia ratkaisukeinoja, voit rauhoituttuasi pyytää anteeksi ja sanoittaa toimintaasi. Esimerkiksi: ”Olen pahoillani, että paiskoin ovia. Se ei ole asiallista käytöstä. Ensi kerralla koitan kertoa sanoin, mikä harmittaa”.