Omahoito-ohjelma

Ajatukset, tunteet ja toiminta ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Arjessa koetut tilanteet virittävät nopeasti ja automaattisesti erilaisia ajatuksia ja tunteita, joista tehdään tulkintoja. Tulkinnat taas vaikuttavat siihen, kuinka valitaan toimia.

Dysforian ja ahdistuksentunteen lievittäminen

Vaikka sukupuoliristiriidan kokemus ei itsessään poistuisikaan, voi terapeuttisin menetelmin pyrkiä lievittämään siihen liittyvää vaikeaa oloa.

Jos tuntuu oudolta pyrkiä lievittämään sukupuoliristiriitaan liittyvää ahdistusta ajatusten ja toiminnan avulla, voi sitä verrata kroonisen kivun psykologiseen hoitoon. Kipua ei voi poistaa terapialla, mutta terapeuttisin keinoin voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon kipu kuormittaa ja rajoittaa.

Ahdistusta herättävissä tilanteissa voit pysähtyä tarkkailemaan, miten pystyt toimintatapojasi muuttamalla vaikuttamaan ajatuksiisi ja tunteisiisi.

Esimerkki: Ruu

Ruu kokee sukupuoliristiriitaan liittyvää ahdistusta. Hänen pitäisi lähteä kotoa hoitamaan asioita ja matkustaa bussilla keskustaan. Tilanne herättää hänessä erilaisia ajatuksia, kuten ”sänkeni näkyy liian selvästi”, ”rintani ovat liian esillä”, ”en halua puhua muille, jotta ääneni ei paljasta minusta mitään”, ”muut katsovat minua oudosti”.

Tilanne herättää Ruussa myös erilaisia tunteita ja fyysisiä reaktioita, kuten inhoa, pelkoa, ahdistusta hikoilua, hengitysvaikeuksia ja sykkeen nousua. Nämä reaktiot johtavat välttelyyn, kuten

• Ruu ei uskalla istua bussissa.
• Ruu ei halua mennä bussiin vaan kävelee koko matkan.
• Ruu ei lähde kotoa ollenkaan.

Ruun reagointi vetäytymällä ja välttelemällä saattaa lyhyellä tähtäimellä helpottaa oloa. Pidemmällä aikavälillä se kuitenkin lisää ahdistuneisuuden kokemusta ja rajoittaa hänen elämäänsä.

Miten Ruun olisi kannattanut toimia?

Ruun kokemus on ymmärrettävä. Hän voi kokea herkästi, että häntä tuijotetaan. Ehkä joku on joskus katsonut häntä oudosti tai jopa uhkaavasti.

Aina ei ole helppoa erottaa, milloin katsotuksi tulemisen kokemus on todellinen ja milloin kuviteltu, tai milloin mahdollinen katse on neutraali, positiivinen tai negatiivinen.

Tilanteen arviointi

Pohtiessaan tilannetta jälkeenpäin Ruu saattaisi kuitenkin huomata, että jos hän olisi olostaan huolimatta lähtenyt kaupungille, olisi ahdistus ehkä helpottanut. Ehkä Ruu olisi huomannut, että bussissa eivät kaikki katso häntä, tai mahdollinen katse voi olla neutraali, kannustava, jopa ihailevakin.

Jos joku olisi katsonut häntä ikävällä tavalla, olisi Ruu voinut arvioida, onko tilanne varsinaisesti vaarallinen. Hän voisi pohtia, haluaako hän antaa muiden ennakkoluulojen lukita itsensä kotiin.

Harjoittelu ja ennakointi

Tavoitteena Ruulla voisi olla ahdistuksentunteen kohtaamisen harjoittelu sekä ikävien ajatusten tarkasteleminen ohimenevinä. Ruu voisi tehdä havaintoja siitä, missä määrin hän todella kohtaa katseita ja ovatko ne negatiivisia.

Tämän pohjalta hän voisi löytää keinoja toimia tilanteissa, joissa mahdollinen katse todella on negatiivinen. 

Näin ahdistavien tilanteiden ennakointi ei rajoittaisi hänen elämäänsä. Ruu voisi päästä askel kerrallaan irti liiasta murehtimisesta ja edetä kohti omia tavoitteitaan.