Omahoito-ohjelma
AISTIT
Voimakkaana koetut aistimukset kuormittavat lasta. Aistiherkän lapsen voi olla vaikea keskittyä. Hän voi olla ärtyisä, levoton ja väsynyt. Kuormitus kasvaa päivän aikana, jos lapsi ei pääse välillä aistiesteettömään ympäristöön.
Aistiesteetön ympäristö
Aistiesteettömällä ympäristöllä tarkoitetaan paikkaa tai tilaa, jossa äänet, valot, hajut ja tuntemukset karsitaan mahdollisimman vähiin. Tilassa voi olla lasta miellyttäviä asioita, esimerkiksi pehmeitä materiaaleja, himmeä valaistus tai rauhoittava äänimaailma.
Onko lapsella aistiherkkyyttä?
- Laittaako lapsi kädet korvilleen metelissä tai kädet silmiensä eteen valoisassa?
- Onko hän haluton menemään paikkoihin, joissa on paljon ääntä ja liikettä?
- Haisteleeko hän mielellään asioita?
- Tuntuvatko vaatteiden saumat, pesulaput tai rypyt hänestä epämiellyttäviltä?
Aistiherkkyyden kanssa selviytyminen
On tärkeää, että lapsen lähipiirin aikuiset saavat tietoa lapsen herkkyyksistä sekä tunnistavat niihin liittyvää käyttäytymistä. Ympäristön muokkaaminen mahdollisuuksien mukaan aistiesteettömämmäksi on tarpeen.
Vanhempien on tärkeää ennakoida lapsen kanssa tilanteita, joissa epämukavia aistimuksia on tavallista enemmän.
Ärsykkeiden sietäminen
Aistien sietäminen pienessä määrin on tarpeen, jotta aistiherkkyys ei johda elämää rajoittavaan välttelemiseen. Uusien aistimuksien sietämistä on hyvä harjoitella tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Sietämistä ei pidä harjoitella vasten lapsen tahtoa.
Keinoja, jotka tukevat lasta aistimusten käsittelyssä ja säätelemisessä
- Miellyttävien ja epämiellyttävien aistimusten tunnistaminen
- Ympäristön muokkaaminen mahdollisimman aistiesteettömäksi
- Mahdollisuus rauhoittaa hermostoa aistitietotulvan jälkeen
- Omien apuvälineiden käyttäminen ympäristössä, jossa on runsaasti ärsykkeitä
- Uusien taitojen harjoittelu aistimusten sietämiseksi