Omahoito-ohjelma

Kivun pitkittymiseen liittyvät niin kutsutut suojaavat tekijät ja haavoittuvuustekijät.

Suojaavat tekijät

Psyykkiset ja sosiaaliset voimavarat, kuten joustavuus, kyky toipua vastoinkäymisistä, läheisiltä saatu tuki ja pystyvyyden tunne, määrittelevät pitkälti sen, miten suurta haittaa kivusta aiheutuu.

Haavoittuvuustekijät

Kipuun liittyvän toiminta- tai työkykyhaitan pitkittymiselle voivat altistaa esimerkiksi kivulle herkistävät perinnölliset tekijät tai hankalien elämäntapahtumien, elintapatekijöiden ja pitkäaikaissairauksien kasautuminen.

Toipumista voivat hidastaa esimerkiksi:

• kehon liiallinen suojelu lihasjännityksen ja liikkeen ja toiminnan välttämisen kautta
• huono uni
• voimakas stressi ja kuormittuneisuus
• kipuun liittyvä ahdistus ja pelko
• matala mieliala tai negatiiviset ajatukset
• mielenterveyden häiriöt tai traumat
• moniin eri hoitoihin hakeutuminen
• taloudelliset vaikeudet
• valitukset, oikeudenkäynnit ja korvausten hakeminen

Miten stressi vaikuttaa?

Kipu itsessään on myös keholle ja mielelle stressitekijä. Stressitekijät voivat johtaa muutokseen hermostossa, mikä lisää kehon rakenteiden herkistymistä sekä lihasjännitystä. Nämä taas vaikuttavat tapaan, jolla hallitsemme kehoamme ja liikumme.

Jatkuva ongelmien murehtiminen ja ajattelun joustamattomuus voivat estää uusien toimintatapojen löytämistä ja ongelmanratkaisutaitojen käyttöä.

Miten sosiaaliset tekijät vaikuttavat?

Myös kohtaamiset terveydenhuollon ammattilaisten kanssa voivat vaikuttaa. Sekä liiallinen suojelu että vähättely voivat vaikuttaa tilanteeseen kielteisesti.

Toisaalta ymmärtävä ja kannustava tuki esimerkiksi perheeltä ja työyhteisöltä voi suojata kivun pitkittymiseltä.