Siirry pääsisältöön

Omahoito-ohjelma

Miten oireet vaikuttavat läheisiin?

Pakko-oireiden luonteeseen kuuluu varmistuksen hakeminen ja ahdistusta tuottavien tilanteiden ja asioiden välttely. On hyvin ymmärrettävää, että läheiset yrittävät auttaa lasta mukauttamalla omaa toimintaansa. Tämä kuitenkin ruokkii pakko-oiretta ja pitää sitä yllä.

  • Oletko vakuuttanut lapsellesi, että kädet ovat puhtaat?
  • Oletko pessyt tai tarkistanut liiallisesti lapsen pyynnöstä?
  • Oletko koskenut julkisia ovenkahvoja, jotta lapsesi ei tarvitse?
  • Oletko välttänyt puhumasta aiheista, jotka voivat laukaista lapsesi pakkoajatuksen tai -toiminnon?
  • Oletko muuttanut omia vapaa-ajan viettotapojasi tai muokannut työaikaasi lapsen pakko-oireiden vuoksi?

Yllä olevat kysymykset ovat tavanomaisia esimerkkejä siitä, miten lapsen pakko-oireet kuormittavat koko perhettä.

Miten läheinen voi tukea lapsen toipumista?

Ensimmäinen askel on tunnistaa oma pakko-oireisiin mukautunut toiminta. Jo oman toiminnan ääneen ihmettely pysäyttää hetkeksi tilannetta. Silloin voitte miettiä, miksi toimit näin.

Oireista puhuminen

On tärkeää puhua avoimesti pakko-oireista lapsen ja koko perheen kanssa. Pakko-oireista puhuminen on usein lapselle hyvin vaikeaa. Oireista puhuminen voikin olla yksi altistustehtävä.

Sinun tehtäväsi on vain kuunnella lapsen kertomusta. Älä vakuuttele, että pelot eivät tapahdu tai arvioi niiden tapahtumisen todennäköisyyttä. Tunteiden sanoittaminen esimerkiksi “kuulostaa tosi pelottavalta”, voi auttaa lasta tunnistamaan oireisiin liittyviä tunteita.

Työkaluja-osiossa opit lisää tapoja kohdata lapsen pakko-oireet siten, ettet ole osana pakko-oiretta ylläpitävää noidankehää.

Vanhemman omat tunteet

Lapsen pakko-oireet voivat herättää monenlaisia huolia ja ahdistusta myös vanhemmassa. Tämäkin on ymmärrettävää. Sinun on helpompi tukea lastasi, kun tunnistat ja työstät ensin omia huoliasi.

Vanhemman hyvinvointi on perusta lapsen oireiden helpottumiselle. Siksi omasta jaksamisesta ja voimavaroista on tärkeää pitää huolta.

Haasteita selättäessä on tärkeää suunnata mieli tähän hetkeen ja kohti tulevaa. Toivo ja usko muutokseen vie eteenpäin.

Muista

  • Pakko-oire levittäytyy usein kuormittamaan koko perhettä.
  • Oletko mukauttanut omaa toimintaasi lapsen pakko-oireiden mukaan? Miten toimisitte ilman lapsen pakko-oireita?
  • Vakuuttelu, varmisteluun vastaaminen ja välttelyn tukeminen ruokkivat pakko-oiretta.

Muistilista läheiselle

Tämän omahoito-ohjelman ensimmäinen osio ”Mistä pakko-oireissa on kyse?” toimii tietopakettina myös muille läheisille, jotka ovat lapsenne ja perheenne kanssa tekemisissä.

Lisäksi voit tulostaa heille alla olevan muistilistan, joka auttaa heitä ymmärtämään tilannetta paremmin sekä toimimaan tavalla, joka antaa lapselle parhaat mahdollisuudet toipua. Muistilistan voi antaa esimerkiksi opettajalle tai isovanhemmille.

Harjoitus: Muistilista läheisille

Tämä muistilista on tarkoitettu läheisten luettavaksi.

Miksi?

Läheinen saa perustietoa pakko-oireista sekä vinkkejä siitä, miten hän voi auttaa ja tukea lasta.

Miten?

Linkkaa tai tulosta lista esimerkiksi isovanhemmalle.

Kuinka voin auttaa läheistäni?

Pakko-oireet koskettavat sairastuneen lisäksi myös hänen ympärillään olevia henkilöitä. Voi olla surullista, ahdistavaa ja raivostuttavaakin katsoa vierestä, kun lapsi juuttuu oireisiinsa ja silminnähden kärsii niiden vuoksi.

On tärkeää tiedostaa, että välttelyssä auttaminen, vakuuttelun antaminen tai varmistukseen vastaaminen ruokkivat pakko-oiretta.

Pakko-oireiden hoitoon käytetään kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä. Hoidon avulla lapsi opettelee kohtaamaan pakkoajatuksensa ja niihin liittyvät tunteet ilman erilaisiin pakkotoimintoihin turvautumista (esimerkiksi liiallinen peseminen tai tarkistelu).

Pakkotoimintoja ehkäisemällä myös pakkoajatusten tuottama ahdistus vähitellen lievittyy. Pakkoajatuksiin liittyvä ahdistus on todellista ja voimakasta. Siksi onkin tärkeää, että lapsi kohtaa ahdistuksen itse määräämäänsä tahtiin.

Mitä pakko-oireista on tärkeää tietää?

Omahoidon ensimmäinen osa, jossa kerrotaan, mistä pakko-oireissa on kyse, sisältää paljon hyödyllistä tietoa. Sen lukeminen voi auttaa sinua ymmärtämään lapsen tilannetta paremmin. Omahoito löytyy hakemalla verkosta "lasten pakko-oireiden omahoito".

Alle on listattu muutamia tärkeimpiä asioita, joita sinun on hyvä tietää pakko-oireiden luonteesta.

  • Pakko-oireisiin liittyvä ahdistus on todellinen tunne, vaikka ulkopuolisen voi olla sitä vaikea ymmärtää.
  • Pakko-oireista kärsivä ei pysty säätelemään oireidensa pakottavuutta, eikä tiettyä pakkotoimintoa pysty lopettamaan vain päättämällä niin.
  • Pakko-oireet eivät ole kenenkään syytä, eikä kyse ole tahdonvoiman puutteesta. Oireilu kehittyy, jos on kehittyäkseen.
  • Pakko-oireet vaikuttavat ulkopuolisesta usein järjettömiltä. Myös oireista kärsivä saattaa tunnistaa oireidensa järjettömyyden, mutta se ei yksinään riitä niistä eroon pääsemiseen.
  • Ihminen ei ole yhtä kuin pakko-oireensa. Hän on oma itsensä, vaikka oireet vaikuttavatkin hänen käytökseensä.
  • Stressi pahentaa oireita. Joskus koulussa jaksamisen tueksi on arvioitava koulupäivän pituutta tai muita keinoja kuormituksen vähentämiseksi.
  • Vaikka pakko-oireet eivät ole tahdonalaisia, voi niihin vaikuttaa aktiivisella työskentelyllä merkittävästi.
  • Kannusta ja rohkaise lasta. Huomioi pieniltäkin vaikuttavat onnistumiset. Lapsi on työskennellyt niiden eteen enemmän kuin arvaatkaan.
  • Anna lapsen edetä harjoitteissa hänelle itselleen sopivaan tahtiin. Älä hoputa häntä. Voit kuitenkin kannustaa häntä tekemään harjoitteita säännöllisesti.
  • Työskentely pakko-oireiden lievittämiseksi on vaativaa. Hoidon kuluessa lapsi voi olla esimerkiksi ärtyneempi kuin tavallisesti. Pyri olemaan näissä tilanteissa ymmärtäväinen.
Miten toimia altistusharjoittelun aikana?

Lapsi pyrkii todennäköisesti altistusharjoitusten aikana vakuuttelemaan itselleen, ettei mitään hätää ole. Saatat haluta turvautua vakuutteluun myös itse. Vakuuttelu on kuitenkin yksi ahdistuksen välttelyn muoto. Älä vakuuttele altistusharjoitusten aikana tai myöhemminkään.

Altistusten aikana kiellettyä vakuuttelua ovat esimerkiksi: ”Ei mitään hätää. Et ole vahingoittanut/vahingoittamassa ketään.”, ”Ei se ole vaarallista.” ja ”Mitään pahaa ei tapahdu.”.

Sen sijaan on vain todettava: ”En voi tietää, onko tapahtumassa jotain” tai ”Olet nyt opettelemassa, että elämässä on otettava tällaisia riskejä.”.

Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta näin toimimalla autat lasta eniten!