Omahoito-ohjelma

Lapsi ei ole yhtä kuin oireensa

Pakko-oireet eivät ole lapsen identiteetti. Hän on henkilö, jolla sattuu olemaan pakko-oireita. Pakko-oireet ovat vain yksi ominaisuus, eikä yksi ominaisuus tee ihmisestä hyvää tai huonoa.

Pakko-oireet eivät lopu tahdonvoimalla

Mitä enemmän pyrkii kieltämään pakkoajatuksia, sitä suuremmiksi niiden aiheuttamat ongelmat ja kärsimys kasvavat. Avain toipumiseen onkin kaikenlaisten ajatusten ja tunteiden hyväksyminen.

Vaikka tämä voi kuulostaa nurinkuriselta, tulee pakkoajatukset hyväksyä, jotta niistä voi päästä eroon. Jos pakkoajatusten antaa olla, eikä taistele niitä vastaan, ne yleensä ajan kanssa liukuvat taustalle ja häiritsevät elämää vähemmän.

Sen sijaan pakkotoimintoja, eli rituaaleja, on syytä vastustaa. Kaikenlaiset ajatukset ja tunteet ovat täysin sallittuja ja kuuluvat elämään, mutta niiden lievittäminen tai poistaminen rituaaleilla ruokkii pakko-oireita.

Pakko-oireisiin liittyy pyrkimys välttää jotakin ei-toivottua

Henkilö saattaa ajatella, että pesemällä kädet riittävän huolellisesti välttää sairastumisen riskin. Elämään sisältyy kuitenkin aina riskejä.

Rituaalit eivät estä pahoja asioita tapahtumasta. Ei ole mitään tapaa välttyä kaikilta elämään kuuluvilta riskeiltä.

On siis opeteltava hyväksymään, ettei koskaan voi täysin tietää, mitä tulee tapahtumaan. Tämä ei tarkoita, etteikö voisi olla elämässään terveen varovainen.

Pakkotoimintoihin liittyvä tarve täydelliseen varmuuteen on kuitenkin nyt aika jättää menneisyyteen.

Hyväksy altistusharjoitusten luonne ja tarkoitus

Ahdistuksen kohtaaminen ja sen tuntemisen salliminen on kuitenkin välttämätöntä, jos haluaa päästä eroon pakko-oireista. Mitä pidemmälle uskaltaa pelkojensa kohtaamisessa edetä, sitä paremmin todennäköisesti toipuu.

Altistusharjoitusten kautta tapahtuvaan oppimiseen menee aikaa, aivan kuten minkä tahansa uuden taidon opetteluun.

Ajoittaiset epäonnistumiset kuuluvat asiaan, ja niiden avulla voi aina oppia jotakin uutta itsestään. Tärkeää on, että ette lopeta harjoituksia, vaan yritätte uudelleen tai muokkaatte harjoituksia tarvittaessa.

Ahdistus, etenemisen hitaus tai takapakit eivät tarkoita, että tekisitte jotakin väärin tai että toipuminen ei etenisi. Oireet lievittyvät kyllä, kun lapsi jatkaa harjoituksia kaikesta huolimatta. Sinnikkyys ja pitkäjänteinen työskentely palkitaan lopulta.